Kannattavuus on taloudellisen tuloksellisuuden käsite taloudellisessa yhteisössä. Tästä syystä se on tärkeä mittaamisen, analysoinnin, raportoinnin ja seurannan kohde. Kannattavuustarkastelussa pyritään mittaamisen ja siihen liittyvän analysoinnin avulla saamaan ymmärrys kannattavuuden asteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kannattavuustarkastelun periaate on verrata taloudellisia tuloksia ja hyötyjä niiden vaatimiin uhrauksiin.Yritys saa tuloja myymistään tuotteista ja niiden tuottamisesta koituu menoja. Kannattavuus on yleisesti tulojen ja menojen vertailua, mutta täsmällisiä johtopäätöksiä voidaan kannattavuudesta tehdä vain silloin kun tarkastelun kohteena olevat menot ovat tulojen hankinnasta aiheutuneita. Kannattavuuden mittauksessa käytetäänkin termejä tuotot ja kustannukset tai kulut tarkoittamaan, että kustannukset tai kulut ovat tuottojen hankkimisesta aiheutuneita.
Yritystaloudessa tunnetuin kannattavuuden käsite on omistajalle koituva liiketoiminnan voitto tai tappio. Liiketoiminnan kannattavuutta tarkastellaan usein myös omistajaa laajemman intressipiirin kannalta eli sidosryhmien kannalta. Yrityksen sidosryhmiä ovat eri tahot, joilla on jokin intressi eli valvottava etu yritykseen ja sen taloudelliseen menestykseen. Näitä sidosryhmiä ovat tyypillisesti henkilöstö, verottaja, rahoittajat, tarviketoimittajat, yhteistyökumppanit jne. Kannattavuus on siis taloudellisen tuloksellisuuden yleisnimi, jolle tapauskohtaisesti annetaan tarkentava nimi, käyttötarkoitus sekä laskentakaava eli mittari. Kannattavuuden käsite voidaan siis operationalisoida eli tehdä mitattavaksi suureeksi usealla eri tavalla erilaisten käyttötarkoituksien vaatimusten mukaisesti.
Yrityksen tärkeimpänä toimintaedellytyksenä on pidetty kannattavuutta. Mikäli yrityksen kannattavuus on heikko, ei sillä ole pitkään elämisen edellytyksiä, jolloin toiminta joudutaan ennen pitkään lopettamaan. Heikko kannattavuus merkitsee sitä, että yritys tuottaa tappiota ja syö omaa pääomaansa, joka väistämättä tulee loppumaan jossain vaiheessa. Kannattavuuden mittarit jaetaan yleensä liikevaihtoon suhteutettuihin katemittareihin ja pääomaan suhteutettuihin tuottomittareihin.
Kate on kannattavuuden suure, joka saadaan vähentämällä tuotoista kustannuksia. Laskennassa voidaan saada erilaisia katesuureita sen mukaan, mitä kustannuksia tuotoista vähennetään. Katteen suuruus eli rahamääräinen arvo kertoo, kuinka paljolla voidaan kattaa muita kustannuksia ja voittoa. Katelaskenta kuuluu yrityksen sisäisen laskennan piiriin mistä syystä sen käyttö ja menettelytavat ovat yrityksen omien tarpeiden ja valintojen mukaisia. Katelaskentaa sovelletaan sekä toiminnan että yksittäisten tuotteiden kannattavuustarkasteluissa. Kannattavuustarkastelun yleinen vaatimus, jonka mukaan tuotoista pitää vähentää vain tuottojen aiheuttamat kustannukset, pätee myös katelaskennassa.
Palvelutilanteiden laskutoimituksia voivat esimerkiksi olla kassalla alennusten antaminen, vaihtorahojen laskeminen, oikean rahan kassaan saaminen, kassan laskeminen ja tuotteiden tilaaminen oikein kun laskee raporteista menekin suhteen.
Varsinkin yrittäjänä täytyy osata laskea kate ja voitto.
Kaupan alalla tarvitsee siis melkeinpä kaikkia mahdollisia laskutoimituksia plussalaskusta prosenttilaskuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti